Bloggauksen rajat 2

Sunnuntai 26.4.2009 - Anja A

Kerroin eilen, että yritysbloggauksesta kiinnostuneita ihmisiä tuntuu mietityttävän kovasti erilaisten blogien välinen rajankäynti. Sitä koskeneen keskustelun niputin neljään kysymykseen:

1. Miten vapaasti yksityisessä blogissa voi kirjoittaa työasioista?
2. Miten vapaasti työblogissa voi kirjoittaa omista asioistaan ja ajatuksistaan?
3. Ovatko yksin tai hyvin pienellä porukalla yrittävien työblogit yritysblogeja?
4. Ovatko hyvin suurten yritysten blogit yritysblogeja vai pitäisikö niitä kutsua esimerkiksi korporaatioblogeiksi?

Eilen yritin haarukoida vastauksia ensimmäiseen kohtaan. Tänään vuorossa on toinen kysymys. Onneksi selviän siitä vähällä - upeana kevätiltana on muutakin tekemistä kuin kirjoittaa verkkoon.

Organisaatio vetäköön linjat

Miten vapaasti työblogissa, joka kuuluu organisaation johdettuun viestintään, voi siis kertoa omista asioistaan ja ajatuksistaan?

On täysin mahdotonta ja sitä paitsi tarpeetonta sulkea ennalta pois kaikki kuviteltavissa olevat ylilyönnit. Jos organisaatio blogeja perustaa, sen on otettava myös jonkin verran riskiä. Missäpä sitä muutenkaan voi voittaa, jos pelaa aivan varman päälle. Riskinottoa voi muuten kutsua myös luottamukseksi.

Ennen kuin blogit avataan, olisi hyvä esittää kirjoittajille jonkinlaista linjanvetoa . Enemmän ajattelen kyllä tavoitteita kuin kieltoja. Jos talon bloggaajilla on alusta alkaen yhteistä työnäkyä, onnistumisen mahdollisuus kasvaa.

Omat ja firman asiat erikseen

Mitä kokemattomampi on julkisessa kirjoittamisessa tai esiintymisessä, sitä tiukemmin kannattaa pitää yksityis- ja työasiat erossa toisistaan. Harkitsematon uskoutuminen saattaa blogin lukijan helposti kiusalliseen valoon.

Omista asioistaan vielä voi kertoilla, jos työyhteisö sen sallii. Toisten asioista kertoessaan työbloggaajan pitää olla todella tarkka. Organisaation blogi ei ole mikään juoru- tai  perhepalsta. Yksityisellä pitää vähintään esimerkkinä olla yleistä merkitystä.

Itsenäiset ihmiset hyviä bloggaajia

Työblogeissa ei ole mitään järkeä, jos kaikki kirjoittajat hokevat virallista liturgiaa kuin papukaijat. Moniäänisyys ja itsenäiset ajatukset ovat organisaation blogiviestinnän keskeisiä voimavaroja - eivät uhkia.

Kun peruslinjat on vedetty ja yhteisesti keskusteltu, olisin valmis antamaan bloggaajille paljon vapautta. Yksin heitä ei kuitenkaan saa jättää, vaan avoin keskustelu on etenkin alkutaipaleella tarpeen.

Kerroin yhden pienen asiantuntijayrityksen bloggauskokemuksista vain pari päivää sitten kirjoituksessa Blogata voivat suuret ja pienet. Siinä ne minun viisauteni suurin piirtein olivat.

Kun mittakaavaa vähän muuttaaa, vapaus, ohjeistus ja keskustelu sopivat blogiviestinnän johtotähdiksi myös pienemmille ja suuremmille organisaatioille kuin esimerkkinä käyttämäni Scriptio Oy.